Turkulaisest mamma plaras tarjouksi

äijä hilja soffa reunal hörppäs kaffe.

Kyl maar oikke meitä siinä oli kolme

kolme turkulaist ja pöyräl kuppi kaffe.

    Perheidylli tää kolmen turkulaisen

    voi löyttä arjen takka hetken unelmaisen.

    Siinä lienee mitä tartte ihmist kaksi

    tarjoukse halvimma ja kupin kaffe.

 

Toisen kerra vielä täyty kaffet kaatta

ettei harkinta ois euron tähre taakka.

Liidlist Prisman kautta Koo-markettiin

sinne aina kiitää lantti viimeinenkin.

    Kerra kesäl turkulaise viettä siesta

    he joskus otta juhla konjakil ja kaffel.

    Silloin pröystäily jos menee ööveriksi

    pullon pohja paista aivan liian äkki.

 

Jos kerran lottorivin vielä saisi oikeen

silloin maailmanportit taivaaseenko aukeis?

Oisko syrämmelle liian iso taakka

kun kaffet joisi aina aamust iltaan saakka?

    Ässäarpa tyhjä kukkaroa täyttä

    vaik onnennumeroni aivan muuta näyttä.

    Uusi turkulaine pöyrän päällä ootta

    kaike tämä jälkke kelpais kuppi kaffe.

 

HH 2009

 

 

 

 

 

 

Harmaata,sataa tihruttaa
mieli vitkuttaa
varis vaakkuu kuusessa
harakka liimautuu piipun pieleen
kinkku kärsii uunissa
sikalaulu soi eetterissä
tontut vaeltaa pihalla
jouluaattona
pora laulaa naapurissa
jätkän pää lie Hampurissa
jossain pilven onkaloissa
jouluaattona
jouluaattona

HH 2008

Kun joulupuiden oksat täyttyy untuviin
käy luokse jouluaamun rauha,hiljaisuus.
Ja äiti maa saa uuden peitteen valkean
voi vanha vuosi jäädä alle nukkumaan.
Jos voisi hiutaleet nuo kerran luoda maan
miss aina sydän voisi hohtaa valkeaa?
Ja missä kynttilät lois hehkun kirkkaimman
nuo alleen silloin peittäis varjon tummankin.

Taas hetken levähtää voi sydän pienoinen
ja laulaa joululaulun vanhan,kaihoisan.
Jos laulu ystäväni voisi tavoittaa
se jakais lämpöään kuin liekki kynttilän.
Vois hehku karkoittaa taas varjot kauas pois
niin kultaa kirkkaammankin välkkeen nähdä vois.
Ois joulumaani silloin aina valoisin
se hehkuis kirkkaammin kuin hanki valkoisin.

Kun joulutähti kirkkain hohtaa ikkunaan
nään joulupuuni luona valon taivaisen.
Taas lämmin joulumuisto syntyy uudelleen
soi joulumaani kiitostansa ainiaan.
Ja silloin hiutaleita sataa sydämiin
jo niiden luona hohtaa meri kynttiläin.
Kuin enkeli ois tuonut joulun sydämeen
ja sieltä ikuisesti jakais lahjojaan.

Hugo Holvi 2008