Kun joulupuiden oksat täyttyy untuviin
käy luokse jouluaamun rauha,hiljaisuus.
Ja äiti maa saa uuden peitteen valkean
voi vanha vuosi jäädä alle nukkumaan.
Jos voisi hiutaleet nuo kerran luoda maan
miss aina sydän voisi hohtaa valkeaa?
Ja missä kynttilät lois hehkun kirkkaimman
nuo alleen silloin peittäis varjon tummankin.

Taas hetken levähtää voi sydän pienoinen
ja laulaa joululaulun vanhan,kaihoisan.
Jos laulu ystäväni voisi tavoittaa
se jakais lämpöään kuin liekki kynttilän.
Vois hehku karkoittaa taas varjot kauas pois
niin kultaa kirkkaammankin välkkeen nähdä vois.
Ois joulumaani silloin aina valoisin
se hehkuis kirkkaammin kuin hanki valkoisin.

Kun joulutähti kirkkain hohtaa ikkunaan
nään joulupuuni luona valon taivaisen.
Taas lämmin joulumuisto syntyy uudelleen
soi joulumaani kiitostansa ainiaan.
Ja silloin hiutaleita sataa sydämiin
jo niiden luona hohtaa meri kynttiläin.
Kuin enkeli ois tuonut joulun sydämeen
ja sieltä ikuisesti jakais lahjojaan.

Hugo Holvi 2008